Mitä aurinkovoiteen ainesosia kannattaa huomioida ja mitä aineita välttää

Perusteellinen katsaus UV-suoja-ainesosien maailmaan

Tiedät luultavasti jo perusasiat: aurinkosuojavoide on yksi mahdollinen ennaltaehkäisevä keino suojata ihoa auringon ultraviolettisäteilyltä (UV). Toinen keino ovat tietenkin läpiruskettavat vaatteet :-)

Valitettavasti aurinkosuojavoiteen valitseminen ei ole niin yksinkertaista kuin minkä tahansa pullon nappaaminen hyllystä. Kaikilla auringolta suojaavilla ainesosilla ei ole samoja etuja, riskejä tai käyttötapoja.

Jotkin ainesosat voivat itse asiassa auttaa ehkäisemään palamista mutta eivät ihon ikääntymistä, kun taas toisia on pidetty yleisesti turvallisina ihmisille, mutta ei ympäristölle. Muistetaan, että aurinkosuojatuotteet jaetaan vaikutusmekanisminsa perusteella kemiallisiin ja fysikaalisiin suodattimiin.

Mistä sitten tiedät, mikä toimii ihollasi? Olemme käyneet puolestasi läpi maailmalla hyväksytyt, kielletyt ja muuttuvassa asemassa olevat ainesosat.

Huomaa! Useimmat aurinkosuojavoiteet sisältävät vähintään kahta UV-suodatinainesosaa muiden ainesosien lisäksi.

Lisäksi aurinkosuojavoiteiden käyttöä säätelevät myös Mercosur ja muut organisaatiot. Tarkemman katsauksen löydät Wikipediasta (engl.)

Carola Madis: ”Useat Kolme naista karavaanissa -ohjelman katsojat ovat kysyneet, miksi kävin ohjelmassa uimassa vaatteet päällä. Ne eivät ole tavallisia vaatteita, vaan Virossa valmistettuja Smarttanin läpikuultavia mutta samalla ihoa suojaavia vaatteita, jotka ovat ilmavia ja kuivuvat nopeasti. Siksi ne ovat myös minun ensisijainen valintani korkean UV-säteilyn päivinä ihoni suojaamiseen. Koska suojaan ihoani vaatteilla enkä kemikaaleja täynnä olevalla aurinkosuojavoiteella, voin viettää huoletta tuntikausia vedessä ilman pelkoa siitä, että toimintani voisi vahingoittaa meriluontoa.”

Perusteellinen katsaus yleisimmin käytettyihin kemikaaleihin:

1. Tinosorb S ja M

Esiintyy kemiallisissa aurinkosuojavoiteissa

Yksi Euroopan suosituimmista aurinkosuojavoiteiden ainesosista, Tinosorb S, suojaa sekä pitkiltä että lyhyiltä UVB- ja UVA-säteiltä, mikä tekee siitä yhden parhaista ainesosista aurinkovaurioiden ehkäisyyn. Tinosorb auttaa myös stabiloimaan სხვა aurinkosuojasuodattimia, ja sitä saa käyttää enintään 10 %:n pitoisuudessa.

FDA ei kuitenkaan ole hyväksynyt tätä ainesosaa useista syistä, viitaten Newsweekin mukaan ”tiedon puutteeseen”, vaikka siltä pyydettiin vain ”päätöstä, ei hyväksyntää”.

2. Mexoryl SX

Esiintyy kemiallisissa aurinkosuojavoiteissa

Mexoryl SX on UV-suodatinainesosa, jota käytetään aurinkosuojavoiteissa ympäri maailmaa. Se pystyy estämään UVA1-säteitä. Vuoden 2008 katsaus osoitti sen olevan tehokas UV-absorboija ja ihanteellinen aurinkovaurioiden ehkäisyyn.

Vaikka tätä ainesosaa on käytetty Euroopassa vuodesta 1993 lähtien, FDA hyväksyi sen L'Oréalille vasta vuonna 2006. Lääketieteellisesti se on sallittu aikuisille ja yli 6 kuukauden ikäisille lapsille. Sitä käytetään yhdessä avobentsonin kanssa. Yhdistettynä avobentsoniin molempien ainesosien UVA-suoja paranee ja vakautuu.

3. Oksibentsoni

Esiintyy fysikaalisissa aurinkosuojavoiteissa

Oksibentsoni, jota esiintyy laajakirjoisissa aurinkosuojavoiteissa, auttaa suodattamaan sekä UVB- että UVA-säteitä (erityisesti lyhyttä UVA:ta). Se on նաև yksi suosituimmista ainesosista, joita löytyy useimmista Yhdysvaltain markkinoilla olevista aurinkosuojavoiteista, ja sitä voi olla koostumuksessa մինչև 6 %.

Havaiji kuitenkin kielsi tämän ainesosan tutkimuksen jälkeen, jossa todettiin sen edistävän korallien vaalenemista ja myrkyttymistä. Ympäristön kannalta on järkevää välttää tätä ainesosaa ja etsiä ”vihreitä” aurinkosuojavoiteita.

Hiljattain tehty tutkimus osoitti, että ihomme imee aurinkosuojavoiteiden ainesosia, kuten oksibentsonia. Tämä herätti kiinnostusta ”turvallisiin” aurinkosuojavoiteisiin, vaikka tutkimuksessa ei havaittu suoraa haittaa ja siinä todettiin, että ”nämä tulokset eivät osoita, että ihmisten pitäisi välttää aurinkosuojavoiteen käyttöä”. Muut tutkimukset vahvistavat, ettei oksibentsoni aiheuta merkittäviä hormonitoiminnan häiriöitä.

4. Oktinoksaatti

Esiintyy kemiallisissa aurinkosuojavoiteissa

Oktinoksaatti on yleinen ja tehokas UVB-absorboija, mikä tarkoittaa, että se ehkäisee tehokkaasti aurinkovaurioita. Sitä yhdistetään avobentsoniin, koska molemmat tarjoavat erinomaisen laajakirjoisen suojan palamista ja ihon ikääntymistä vastaan.

Sitä saa lisätä koostumukseen enintään 7,5 %, mutta se on kielletty Havaijilla koralliriutoille aiheutuvien ympäristöriskien vuoksi.

5. Avobentsoni

Esiintyy kemiallisissa aurinkosuojavoiteissa

Avobentsonia käytetään tavallisesti koko UVA-säteilyn estämiseen, ja sitä pidetään fysikaalisissa aurinkosuojavoiteissa ”epävakaana”. Yksinään se hajoaa valossa. Siksi sitä käytetään usein yhdessä muiden ainesosien kanssa (kuten Mexorylin), რათა avobentsoni saadaan stabiloitua.

Monissa maissa avobentsonia käytetään yhdessä sinkkioksidin ja titaanidioksidin kanssa, mutta Yhdysvalloissa tämä yhdistelmä ei ole sallittu.

Vaikka sitä esiintyy laajakirjoisissa aurinkosuojavoiteissa, avobentsoni yhdistetään usein muihin kemikaaleihin, क्योंकि se itse menettää 50–90 % suodatuskyvystään tunnin kuluessa auringonvalolle altistumisesta. Yhdysvalloissa FDA pitää tätä ainesosaa turvallisena, mutta rajoittaa sen pitoisuuden aurinkosuojavoiteissa 3 %:iin.

6. Titaanidioksidi

Esiintyy fysikaalisissa aurinkosuojavoiteissa

FDA:n yleisesti turvallisiksi ja tehokkaiksi tunnustamien eli GRASE-aurinkosuojavoideainesosien joukossa on kaksi fysikaalista ainesosaa. (Huomautus: GRASE-merkintä tarkoittaa նաև sitä, että FDA ei valvo näitä ainesosia sisältäviä tuotteita.)

Ensimmäinen niistä, titaanidioksidi, toimii laajakirjoisena UV-suodattimena (vaikka se ei estä pitkiä UVA1-säteitä). FDA sallii titaanidioksidin käytön yli 6 kuukauden ikäisillä lapsilla, ja tutkimukset osoittavat sen olevan iholle levitettynä yleisesti turvallisempi kuin muut aurinkosuojat.

Tutkijat kuitenkin kirjoittavat myös, että jauhe- ja suihkemuotoja tulisi välttää, sillä ne voivat olla vaarallisia. Vuoden 2011 katsauksessa todetaan, että titaanidioksidin nanopartikkelit luokitellaan ”todennäköisesti ihmiselle karsinogeenisiksi” (suun kautta annosteltuna), mikä tarkoittaa, että todisteet perustuvat vain eläinkokeisiin.

Huom! Titaanidioksidia ei käytetä vain aurinkosuojavoiteissa. Sitä voi löytyä նաև SPF-meikistä, kivipuutereista, voiteista ja valkaisevista tuotteista.

7. Sinkkioksidi

Esiintyy fysikaalisissa aurinkosuojavoiteissa

Sinkkioksidi on toinen GRASE-aurinkosuojavoiteen ainesosa, sallittuna մինչև 25 prosentin pitoisuuksina.

Tutkimukset osoittavat, että se on turvallinen ilman näyttöä imeytymisestä ihon läpi edes toistuvan käytön jälkeen. Euroopassa ainesosa on merkitty varoituksella sen myrkyllisyydestä vesiympäristölle. Ainesosa ei aiheuta haittaa, ellei sitä niellä tai hengitetä sisään.

Avobentsoniin ja titaanidioksidiin verrattuna sitä pidetään valostabiilina, tehokkaana ja herkälle iholle turvallisena. Toisaalta tutkimusten mukaan se ei ole yhtä tehokas kuin kemialliset aurinkosuojavoiteet eikä yhtä tehokas suojaamaan auringonpolttamalta ja aurinkovaurioilta.

8 ja 9. PABA ja trolamiinisalisylaatti PABA

Esiintyy sekä kemiallisissa (PABA) että fysikaalisissa (trolamiini) aurinkosuojavoiteissa

Tunnetaan նաև nimellä para-aminobentsoehappo, ja se on tehokas UVB-absorboija. Tämän ainesosan suosio on vähentynyt, koska se lisää allergista ihottumaa ja valoherkkyyttä.

Eläinkokeissa on myös osoitettu tiettyä toksisuutta, mikä johti siihen, että Euroopan komissio ja FDA rajoittivat tuotteissa sallitun pitoisuuden 5 prosenttiin. Kanada on kieltänyt PABA:n käytön kosmetiikassa kokonaan.

Trolamiinisalisylaattia, joka tunnetaan նաև nimellä Tea-Salitsylaatti, pidettiin GRASE-ainesosana vuonna 2019, mutta tutkimukset osoittavat, että se on heikko UV-absorboija. Siksi tämän ainesosan osuus on rajattu, ja sitä käytetään yhdessä muiden GRASE-ainesosien kanssa.

Mitä ainesosia tietoinen auringonottaja välttää?

Yleisesti ottaen on eri syistä järkevää välttää aurinkosuojavoiteita, jotka sisältävät seuraavia ainesosia:

• Oksibentsoni - koska se imeytyy ihon läpi vereen, voi aiheuttaa hormonaalisia epätasapainotiloja, lisääntymisterveyteen liittyviä haittoja, ihoreaktioita tai valoallergioita sekä vahingoittaa vesiympäristöä. Pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta.
• Avobentsoni - koska se ei välttämättä yksin käytettynä ole kovin tehokas, ja auringonvalo voi hajottaa sitä, mikä tekee ihosta alttiimman auringonsäteilylle.
• Homosalaatti - koska Euroopan komissio on rajoittanut sen käyttöä ja suosittelee aurinkosuojatuotteissa enintään 1,4 %:n pitoisuutta.
• Oktinoksaatti - koska siihen saattaa liittyä mahdollisia terveysriskejä.
• Oktokryleeni - koska se voi hajota haitalliseksi kemikaaliksi nimeltä bentsofenoni.
• Kinoksaatti - koska FDA on todennut, ettei kinoksaattia yleisesti tunnusteta turvalliseksi ja tehokkaaksi (not GRASE).
• Dioksibentsoni - koska se voi mahdollisesti häiritä hormonitoimintaa.
• Ensulisoli - koska auringonvalossa se voi muodostaa vapaita radikaaleja, jotka ovat erittäin reaktiivisia molekyylejä ja voivat viedä elektroneja läheisiltä soluilta.
• Meradimaatti - koska se on kielletty Japanissa ja Euroopassa, ja vuonna 2021 kuluttajaturvallisuuden tiedekomitea (SCCS) suositteli, ettei sitä tulisi käyttää aurinkosuojatuotteissa.
• Padimaatti O - koska se on para-aminobentsoehapon (PABA) sivutuote, joka voi suurina määrinä olla myrkyllinen ja jota ei enää käytetä allergisen ihottuman ja valoherkkyyden vuoksi.
• Sulisobentsoni - koska se voi aiheuttaa ärsytystä iholla ja silmissä ja voi mahdollisesti häiritä hormonitoimintaa.
• Oktisalaatti - koska FDA on osoittanut, ettei oktisalaattia yleisesti tunnusteta turvalliseksi ja tehokkaaksi (not GRASE) ”turvallisuutta tukevien riittämättömien tietojen vuoksi”.
• Aminobentsoehappo - koska FDA on antanut määräyksen, jonka mukaan tätä ainesosaa sisältäviä aurinkosuojatuotteita ei yleisesti tunnusteta turvallisiksi ja tehokkaiksi (not GRASE) ”turvallisuusongelmia osoittavien tietojen vuoksi”.
• Trolamiinisalisylaatti - koska FDA on antanut määräyksen, jonka mukaan tätä ainesosaa sisältäviä aurinkosuojatuotteita ei yleisesti tunnusteta turvallisiksi ja tehokkaiksi (not GRASE) ”turvallisuusongelmia osoittavien tietojen vuoksi”.

Lähde www.colorescience.com

Miksi aurinkosuojavoiteen ainesosien hyväksyminen Yhdysvalloissa on niin vaikeaa?

Tärkein syy on se, että Yhdysvalloissa aurinkosuojavoide luokitellaan lääkkeeksi. Tämä johtuu siitä, että tuotetta markkinoidaan ennaltaehkäisevänä keinona auringonpolttamaa ja նաև ihosyöpää vastaan.

Australiassa aurinkosuojavoide luokitellaan terapeuttiseksi tai kosmeettiseksi tuotteeksi. Terapeuttinen viittaa aurinkosuojavoiteisiin, joiden ensisijainen käyttötarkoitus on suoja auringolta ja joiden SPF on 4 tai enemmän. Kosmeettinen viittaa kaikkiin tuotteisiin, jotka sisältävät SPF:n mutta joita ei ole tarkoitettu ainoaksi suojakeinoksi. Euroopassa ja Japanissa aurinkosuojavoide luokitellaan kosmetiikaksi.

Koska FDA:lta kesti niin kauan hyväksyä uusia ainesosia (vuoden 1999 jälkeen yhtäkään ei ole hyväksytty), Yhdysvaltain kongressi alkoi vuonna 2014 panna täytäntöön Sunscreen Innovation Act -lakia. Tavoitteena oli saada FDA tarkastelemaan hyväksyntää odottavien aurinkosuojavoideainesosien luetteloa, նաև niitä, jotka jätettiin lain allekirjoittamisen jälkeen tarkasteltaviksi marraskuuhun 2019 mennessä.

Monet yhdysvaltalaiset kuluttajat ovat alkaneet ostaa aurinkosuojavoiteita verkosta muista maista. Tämä ei välttämättä johdu itse ainesosista. Kuten aiemmin mainittiin, ulkomaiset aurinkosuojavoiteet formuloidaan kosmetiikkatuotteiksi, minkä vuoksi ne ovat väitetysti miellyttävämpiä levittää ja jättävät iholle harvemmin valkoista kalvoa ja rasvaisuutta.

Aurinkosuojavoiteen käyttöön liittyy myös kultaisia sääntöjä. Uudelleen levittäminen kahden tunnin välein on tärkeää — հատկապես jos olet ulkona, sillä SPF-luvut heikkenevät ajan myötä. Kerralla vartalolle tulee levittää noin 40 ml voidetta. Fysikaaliset aurinkosuojavoiteet toimivat heti levittämisen jälkeen, जबकि kemialliset aurinkosuojavoiteet alkavat vaikuttaa vasta 15–20 minuutin kuluttua.

Myös väärää tietoa leviää. Tutkimukset osoittavat, että Pinterestissä itse tehdyt aurinkosuojavoiteet ovat erittäin suosittuja huolimatta siitä, etteivät DIY-aurinkosuojavoiteet toimi ja voivat itse asiassa lisätä ihovaurioita.

Lopuksi voidaan todeta, että jos haluat olla varma aurinkosuojan tehokkuudesta ja turvallisuudesta, käytä läpiruskettavia vaatteita. Ilman vaatteita ei muutenkaan lähdetä ulos, niitä ei hikoilla pois eikä suojaa tarvitse uusia kahden tunnin välein. Pitkät läpiruskettavat vaatteet suojaavat ihoa palamiselta, ja նաև merieliöt pysyvät turvassa :-)