Miksi aurinkosuojakosmetiikan myynnin kasvu ei ole johtanut melanoomatapausten vähenemiseen?

Maailmassa myydään joka vuosi valtava määrä aurinkosuojavoiteita, -öljyjä, -suihkeita ja muita vastaavia tuotteita. Tarkkoja lukuja ei löytynyt, mutta eri arvioiden perusteella voidaan epäsuorasti päätellä, että aurinkosuojakosmetiikan koko vuotuinen tuotantomäärä mahtuisi noin 1,7 miljoonaan 200 litran tynnyriin. Jos ne kaikki sijoitettaisiin Tallinnan Vapaudenaukiolle, lopputulos näyttäisi tältä:

Aurinkosuojatuotteita ei ole aina tuotettu näin valtavia määriä.
Aurinkosuojatuotteiden myynti on moninkertaistunut vuosikymmenten aikana. Samaan aikaan melanoomaa diagnosoidaan kuitenkin enemmän kuin koskaan aiemmin.

Kuva 1: Aurinkosuojavoiteiden myynti asukasta kohti ja melanooman ikävakioitu ilmaantuvuus (1975 = 100 %). Myyntitiedot vuoteen 1990 asti ovat arvioita. Vuoden 2020 lasku johtui pääasiassa COVID-19-pandemian aikana vähentyneestä diagnosoinnista. Vuoden 2025 arvot on ekstrapoloitu. Vuoden 2024 arvon sijasta on käytetty vuoden 2023 arvoa, joka on viimeisin saatavilla oleva.
Ei tiedetä, millainen melanooman ilmaantuvuus olisi ilman aurinkosuojakosmetiikan myynnin kasvua. Tiedot: SEER.

Käyrienhän pitäisi kehittyä päinvastaisiin suuntiin! Jos aurinkosuojavoiteen pitäisi suojata melanoomalta, miksi syöpätapausten määrä ei ole kääntynyt laskuun? Herää kysymys, miten tämä voidaan selittää. Jos melanoomaa esiintyy enemmän maissa, joissa myydään enemmän aurinkosuojavoidetta, tarkoittaako tämä, että voide voi olla hyödytön tai jopa haitallinen?

Loogisesti ajatellen tällaiselle ristiriidalle näyttää olevan kolme mahdollista selitystä:

1. aurinkosuojavoide ei todellisuudessa suojaa melanoomalta tai voi jopa aiheuttaa sitä;
2. aurinkosuojavoide muuttaa ihmisten käyttäytymistä ja kasvattaa todellista UV-annosta;
3. myyntilukujen ja diagnoosimäärien vertailu mittaa jotakin muuta kuin luulemme.

On selvää, ettei myynti ole sama asia kuin käyttö. Myyntitiedot eivät kerro, kuka voidetta käytti, kuinka paljon sitä levitettiin iholle, mille kehon alueille sitä levitettiin tai lisättiinkö sitä myöhemmin. Toisaalta meillä ei ole syytä olettaa, että ihmisten käyttäytyminen olisi tältä osin muuttunut ajan mittaan kovin paljon.

Melanoomadiagnoosi ei myöskään kerro, milloin kasvaimeen johtanut vaurio syntyi. Diagnoosi voidaan saada vuosikymmeniä merkittävän UV-altistuksen jälkeen. Yllä oleva kaavio kattaa kuitenkin hyvin pitkän ajanjakson, 50 vuotta, joten tilastollisen vaikutuksen voisi jo odottaa näkyvän.

Maissa, joissa myydään paljon aurinkosuojavoidetta, on usein myös:

• korkeampi tulotaso, joka mahdollistaa useammat aurinkolomat;
• iäkkäämpi väestö, sillä melanoomaa esiintyy enemmän vanhemmilla ihmisillä;
• paremmat mahdollisuudet päästä ihotautilääkärille;
• enemmän ihotarkastuksia;
• kattavampi syöpärekisteri.

Myös 24 Pohjois-Euroopan maata koskeneessa tutkimuksessa havaittiin positiivinen yhteys aurinkosuojavoiteiden myynnin ja melanooman välillä. Maat erosivat kuitenkin voimakkaasti toisistaan vaurauden, kaupungistumisen ja ikärakenteen suhteen. Kun tulotaso, kaupungistuminen ja ikä otettiin huomioon, aurinkosuojavoiteiden myynti ei enää ennustanut melanooman ilmaantuvuutta. Odotuksena olisi kuitenkin, että suuremman myynnin pitäisi ennustaa melanooman ilmaantuvuuden vähenemistä. Pohjois-Euroopan tutkimus

Miten aurinkosuojavoiteen vaikutusta voitaisiin tutkia luotettavasti?

Australian Queenslandissa sijaitsevassa Nambourin pikkukaupungissa 1 621 ihmistä jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään. Toisen ryhmän tuli käyttää aurinkosuojavoidetta päivittäin, kun taas toinen sai käyttää sitä omien tottumustensa mukaan.

Tällaisessa asetelmassa voidaan olettaa, että jos aurinkosuojavoide todella vähentää melanoomariskiä, päivittäiseen käyttöön ohjeistetussa ryhmässä pitäisi esiintyä vähemmän melanoomaa. Tutkimukseen liittyy kuitenkin useita ongelmia. Suurin niistä on eettinen: emme voi pakottaa ihmisiä ottamaan aurinkoa ennalta määrätyn tuntimäärän ajan, kun tiedämme, että kokeen seurauksena osalle heistä voisi kehittyä kuolemaan johtava sairaus. Lisäksi:

1. melanooma on suhteellisen harvinainen, joten otoksen on oltava hyvin suuri;
2. melanooman kehittyminen kestää pitkään;
3. ihmisten aurinkokäyttäytymistä on vaikea kontrolloida vuosikymmenten ajan kokeen päättymisen jälkeen.

Sen vuoksi pitkäaikaisia satunnaistettuja tutkimuksia on hyvin vähän.

Tulos

Kymmenen vuotta kokeen päättymisen jälkeen tutkittavilla oli todettu seuraavat melanoomatapaukset:

• päivittäisen käytön ryhmässä 11 melanoomaa;
• ryhmässä, jossa aurinkosuojavoidetta käytettiin omien tottumusten mukaan, 22 melanoomaa;
• näistä invasiivisia melanoomia oli vastaavasti 3 ja 11.

Kaikkia melanoomia koskeva tulos jäi aivan tavanomaisen tilastollisen merkitsevyyden rajan tuntumaan, koska tapauksia oli vähän. Invasiivisten melanoomien osalta ero oli tilastollisesti merkitsevä. Nambourin tutkimus

Johtopäätös:

Väestötason kaavio antaa vaikutelman, ettei aurinkosuojavoide toimi. Satunnaistettu tutkimus viittaa päinvastaiseen, joskin tulokseen liittyy epävarmuutta pienen otoksen ja rajallisen maantieteellisen alueen vuoksi. Ongelma ei välttämättä liity voiteen fysikaaliseen kykyyn pienentää UV-annosta vaan siihen, miten laboratoriossa mitattu suoja toteutuu kansanterveyden tasolla.

Miksi melanoomakäyrä ei tästä huolimatta laske?

Ongelman ymmärtämiseksi esitämme joukon oletuksia ja tarkastelemme, pitääkö jokin niistä paikkansa.

Oletus 1: Myyty aurinkosuojavoide ei päädy iholle

Tiedämme, etteivät ihmiset useinkaan käytä aurinkosuojavoidetta oikein. Pakkauksessa ilmoitettu aurinkosuojakerroin eli SPF saavutetaan vain tietyllä, suhteellisen suurella levitysmäärällä (keskimäärin 40 ml yhdellä levityskerralla – EU:n suositus). Käytännössä osa ihosta jää suojaamatta, voidetta käytetään liian vähän eikä sitä muisteta lisätä. Voide on lisättävä kahden tunnin välein. Se saatetaan myös levittää vasta rannalla, kun osa päivän UV-annoksesta on jo saatu. Myyntiluvut mittaavat siis myytyjen tuotteiden määrää, eivät vältettyä UV-annosta. Emme kuitenkaan voi olettaa, että tällainen käyttäytyminen olisi muuttunut merkittävästi ajan mittaan. Pikemminkin on syytä olettaa, että aiemmin aurinkosuojaa käytettiin nykyistä vähemmän asianmukaisesti.

Johtopäätös: Oletus 1 ei selitä ilmiötä.

Oletus 2: Aurinkosuoja antaa turvallisuuden tunteen, joka pidentää auringonottoa

Joissakin tarkoituksellista auringonottoa koskevissa tutkimuksissa on havaittu riskikompensaatiota. Yhdessä nuoria lomailijoita koskeneessa kokeessa SPF 30 -ryhmä vietti auringossa keskimäärin 72,6 tuntia ja SPF 10 -ryhmä 58,2 tuntia, mikä merkitsee noin 25 prosentin eroa. Satunnaistettu tutkimus. Toisessa, 367 lomailijaa käsittäneessä laajemmassa kokeessa korkeamman suojakertoimen käyttö ei kuitenkaan pidentänyt auringossa vietettyä aikaa, mutta vähensi auringonpolttamia. Riskikompensaatio ei siis ole yleispätevä ilmiö. JAMA Dermatology -tutkimus

Toisin sanoen aurinkosuoja voi joillakin ihmisillä toimia suojautumiskeinon sijasta keinona pidentää auringonottoa. Tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että se selittäisi melanoomakäyrän yleisen nousun.

Johtopäätös: Riskikompensaatio voi olla osa selitystä, mutta nykyisen tutkimusnäytön perusteella se ei selitä koko kasvusuuntausta.

Oletus 3: 1980-luvun aurinkosuojavoiteet olivat nykyisiä parempia

SPF kuvaa ennen kaikkea suojaa auringon aiheuttamalta ihon palamiselta. Palamisen aiheuttaa pääasiassa ultravioletti-B-säteily eli UVB-säteily. Historiallisesti testit ja merkinnät keskittyivät UVB-suojaan. Yhdysvalloissa otettiin esimerkiksi vasta vuonna 2011 käyttöön standardoitu ”broad spectrum” -testi, joka kattaa myös UVA-säteilyn. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto

Lisäksi useita aurinkosuojatuotteiden ainesosia on ajan mittaan kielletty haitallisten terveysvaikutusten, nopean hajoamisen tai muiden syiden vuoksi. Aiheesta voi lukea lisää artikkelistamme aurinkosuojan ainesosista.

Siksi viiden vuosikymmenen myyntilukuja ei voida tarkastella ikään kuin kaikki tuotteet olisivat tarjonneet saman suojaustason. SPF-tuotteiden myynnin kasvu ei siis välttämättä merkinnyt koko tarkastelujakson ajan samantasoista UVA- ja UVB-suojaa. MUTTA kaikkien näiden seikkojen pitäisi heikentää pikemminkin aiempina ajanjaksoina myytyjen aurinkosuojavoiteiden vaikutusta kuin nykyisten tuotteiden vaikutusta.

Johtopäätös: Oletus 3 ei myöskään selitä ilmiötä.

Oletus 4: Heijastavatko nykyiset melanoomat kauan sitten saatuja auringonpolttamia?

Tiedämme, ettei melanooma yleensä kehity samana vuonna kuin siihen johtanut vaurio syntyy. Nykyisin iäkkäällä potilaalla diagnosoitu melanooma voi liittyä vuosikymmeniä aiemmin saatuihin auringonpolttamiin ja UV-annoksiin. Aurinkosuojavoiteen laajempi käyttö aikuisiässä ei poista lapsuudessa syntyneitä mutaatioita. Tiedämme myös, että melanooman ”latenssiaika” voi kestää vuosikymmeniä. Emme kuitenkaan voi varmuudella väittää, että melanooman ilmaantuvuuden nykyinen kasvu johtuisi kokonaan nuorena saaduista auringonpolttamista. Meillä ei ole tilastollista jakaumaa, jonka perusteella voitaisiin sanoa, kuinka monta vuotta tietyn auringonpolttaman jälkeen suurin osa melanoomista diagnosoidaan.

Johtopäätös: Emme tiedä, pitääkö oletus 4 paikkansa. Yleiskuvaajan jatkuva nousu ei kerro, näkyykö aurinkosuojan mahdollinen väestötason vaikutus 10, 20 vai 50 vuoden kuluttua. Tämän selvittämiseksi on verrattava ikäryhmiä eikä pelkästään koko väestön vuotuisia ilmaantuvuuslukuja.

Oletus 5: Melanoomaa ylidiagnosoidaan

Tarkoittaako diagnoosien määrän kasvu, että myös vaarallisen sairauden todellinen esiintyvyys on kasvanut yhtä paljon? Tiedämme, että melanoomassa varhainen havaitseminen on ratkaisevan tärkeää. Varhain havaitun, ei-invasiivisen melanooman ennuste on yleensä erittäin hyvä. Lisääntyneen tietoisuuden myötä ihotarkastukset ja dermatoskopia ovat yleistyneet, minkä ansiosta yhä useampia ohuita ja varhaisvaiheen melanoomia löydetään. Tämä osaltaan selittää melanoomadiagnoosien määrän ja melanoomasta johtuvien kuolemien määrän välistä kasvavaa eroa. Osa tutkimuksista pitää melanooman ylidiagnosointia merkittävänä ilmiönä, mutta se ei selitä koko kasvua. Yhdysvaltalaisessa analyysissä havaittiin erilaisia kehityskulkuja eri ikä- ja sukupuoliryhmissä: joissakin ryhmissä kasvu sopi yhteen ylidiagnosoinnin kanssa, kun taas toisissa myös todellinen sairastumisriski oli todennäköisesti muuttunut. Yhdysvaltalainen epidemiologinen analyysi

Johtopäätös: Oletus 5 selittää varmasti osan kasvusta, mutta ei yksin sitä, miksi ilmaantuvuus ei ole kääntynyt laskuun.

Oletus 6: Eikö aurinkosuojavoide voikaan ehkäistä kaikkia melanoomia?

Pieni osa melanoomista kehittyy jalkapohjissa, kämmenissä, kynsien alla, limakalvoilla tai silmissä. Niiden syntyyn liittyy usein erilaisia geneettisiä mekanismeja, eivätkä ne useimmiten johdu auringonsäteilystä. Tämä ei selitä melanooman yleistä kasvua, mutta tarkoittaa, ettei edes täydellinen UV-suoja vähentäisi tapausten määrää nollaan.

Johtopäätös: Kun verrataan melanoomaa lukuun ottamatta kaikkien syöpien ikävakioidun ilmaantuvuuden 8,6 prosentin kasvua Yhdysvalloissa vuosina 1975–2023 melanooman 221 prosentin kasvuun, on selvää, että melanooman kehitys poikkeaa olennaisesti syöpien yleisestä kehityksestä.

Toisin sanoen mikään oletuksistamme ei yksin selitä, miksi melanooman ilmaantuvuus ja aurinkosuojakosmetiikan myynti kasvavat rinnakkain, vaikka niiden pitäisi kehittyä vastakkaisiin suuntiin.

Onko väheneminen jo alkanut jossakin?

Jos ilmiöön vaikuttaa monia tekijöitä, kokonaisuus on monimutkainen ja aurinkosuojan vaikutusten näkyminen kestää vuosikymmeniä, pitäisikö laskun näkyä ensin nuoremmissa sukupolvissa?

Australian tiedot osoittavatkin hyvin erilaisia ikäryhmittäisiä kehityskulkuja:

• alle 40-vuotiaiden melanooman ilmaantuvuus on laskenut aiemman nousun jälkeen;
• vanhemmissa ikäryhmissä kasvu jatkuu;
• vuoden 2024 mallinnustutkimuksessa havaittiin melanooman ilmaantuvuuden laskua myös joihinkin korkean riskin syntyperäryhmiin kuuluvilla alle 35-vuotiailla. Medical Journal of Australia

Australian terveys- ja hyvinvointi-instituutin tietojen mukaan 0–39-vuotiaiden ilmaantuvuus laski vuoden 2005 huipun jälkeen, kun taas yli 40-vuotiaiden ilmaantuvuus jatkoi nousuaan. Australian uusimmat melanoomatrendit

Missä olemme nyt?

Melanoomatapausten väheneminen on siis saattanut jo alkaa nuoremmissa sukupolvissa, vaikka se jää koko väestöä kuvaavassa käyrässä vanhemman väestön suuren ja edelleen kasvavan tapausmäärän varjoon.

Tämä ei kuitenkaan todista, että lasku johtuisi aurinkosuojakosmetiikasta. Siihen voivat vaikuttaa vaatetus, varjo, auringonpolttamien välttäminen, vapaa-ajanvieton muutokset, kuten ulkona vietetyn ajan väheneminen ja älypuhelimen äärellä vietetyn ajan lisääntyminen, sekä väestörakenteen muutokset, kuten tummaihoisten osuuden kasvu väestössä.

Mitä emme vieläkään tiedä?

Avoimia kysymyksiä on hyvin paljon. Tässä niistä vain muutamia:

• Kuinka suuri osa melanooman lisääntymisestä johtuu sairauden todellisesta yleistymisestä ja kuinka suuri osa paremmasta havaitsemisesta tai ylidiagnosoinnista?
• Kuinka paljon aurinkosuojavoiteen asianmukainen käyttö vähentää melanoomariskiä Nambourin tutkimuksen kaltaisen, pieneen otokseen perustuvan ja osittain kontrolloidun tutkimusasetelman ulkopuolella?
• Kuinka usein voidetta käytetään suojautumiseen ja kuinka usein auringonottoajan pidentämiseen?
• Kuinka suuri vanhempien, heikomman UVA-suojan tuotteiden todellinen vaikutus oli?
• Milloin käyttäytymisen muutoksen pitäisi alkaa näkyä eri maissa sukupolvittaisena laskuna?
• Kuinka suuri osa melanoomista ei ole lainkaan ehkäistävissä UV-säteilyä välttämällä? Onko tämä osuus muuttunut ajan myötä? Jos on, miksi?

Vuonna 2025 julkaistiin 23 tutkimusta kattava meta-analyysi, jossa ei havaittu selvää eroa melanoomariskissä aurinkosuojavoidetta ”joskus käyttäneiden” ja ”ei käyttäneiden” välillä. Tutkimukset olivat kuitenkin keskenään hyvin erilaisia, eikä tällainen jaottelu ota huomioon käytetyn voiteen määrää tai auringonottokäyttäytymistä. Meta-analyysi

Miksi aurinkosuojavoiteiden myynnin kasvu ei siis ole vähentänyt melanoomatapauksia?

Emme todellisuudessa tiedä. Myyntiluvut eivät kerro, kuinka paljon aurinkosuojaa käytetään asianmukaisesti. Melanooma kehittyy pitkän viiveen jälkeen, ja diagnoosien määrään vaikuttavat myös väestön ikääntyminen, kasvainten havaitseminen, aurinkolomat, ihmisten käyttäytyminen ja sairauden eri alatyypit. Koska syy-yhteyksien arviointiin vaikuttaa näin monta muuttujaa, yksittäisiä syy-yhteyksiä ei ole toistaiseksi pystytty osoittamaan.

Väestötason melanooman ilmaantuvuuskäyrä ei todista, että aurinkosuojavoide aiheuttaisi melanoomaa tai ettei se toimisi. Satunnaistettu tutkimus viittaa säännöllisen käytön mahdolliseen suojaavaan vaikutukseen, ja Australian nuoremmissa sukupolvissa on jo nähtävissä merkkejä melanooman vähenemisestä. Ei kuitenkaan voida laskea, kuinka suuri osa tästä kehityksestä johtuu aurinkosuojavoiteesta ja kuinka suuri osa muista auringolta suojautumisen tavoista. Emme myöskään tiedä, kuinka hyvin Australian tutkimuksen tulokset voidaan yleistää Pohjoismaihin, joissa ongelmana on usein pikemminkin liian vähäinen altistuminen auringonvalolle.

Aurinkosuojavoide on keino vähentää UV-annosta, ei lupa ottaa aurinkoa rajattomasti.

Mitä voimme tehdä?

On selvää, että auringolta suojautuminen on tärkeää. Toistuvat auringonpolttamat ja voimakas, ajoittainen UV-altistus ovat hyvin tunnettuja melanooman riskitekijöitä. Tätä ei voi eikä pidä kiistää. Meidän on kuitenkin tarkasteltava, millä tavoin suojaudumme liialliselta UV-altistukselta. Aurinkosuojakosmetiikka on osa kokonaisvaltaista aurinkosuojausta. Käytännössä saavutettu suoja voi kuitenkin käyttötavan vuoksi jäädä huomattavasti laboratoriossa mitattua SPF-suojaa heikommaksi, koska voidetta levitetään liian vähän tai epätasaisesti eikä sitä lisätä riittävän usein. Hikoilu, uiminen ja hankaus voivat heikentää suojakerrosta tai tehdä siitä epätasaisen.

Jos tavoitteena on ruskettua, läpiruskettava kangas vähentää paljaaseen ihoon verrattuna iholle päätyvää UV-annosta ja kattaa suuren ihoalueen. Suojaa ei tarvitse uusia kahden tunnin välein. Aurinkosuojavoiteen tavoin myöskään osittaista suojaa ei pidä pitää perusteena auringossa oleskelun rajoittamattomalle pidentämiselle.