Uima-asun tarina (osa 1)
hmiskunta on aikojen alusta lähtien käynyt enemmän tai vähemmän uimassa. Ajatus siitä, että uimisen aikana voisi pukea ylleen vaatteet, on ajoittain juolahtanut ihmisten mieleen, mutta suurimman osan historiasta ihmiset ovat uineet alasti. Erityisen kummallinen oli suhtautuminen alastomuuteen uimisessa viktoriaanisessa Englannissa, missä muuten oltiin hyvin pidättyväisiä kaikenlaisen liiallisen ihon näyttämisen suhteen, mutta alasti uiminen julkisilla paikoilla oli täysin hyväksyttävää.
Jos klassinen käsitys uima-asujen historiasta on suunnilleen "ensin uitiin raidallisissa uimapuvuissa ja sitten tulivat bikinit", todellisuus on huomattavasti monimutkaisempi, kuten aina. Outo historiallinen käänne on se tosiasia, että bikinit olivat itse asiassa käytössä ennen 19. vuosisadan omituisia uimapukuja. Säilyneissä Vanhan Rooman piirustuksissa naiset käyttävät uima-asuinaan nimenomaan bikineitä.
Vanhan Rooman bikinit
On myös todisteita siitä, että jo 5600 vuotta eKr. kuvattiin naisia nahkaisissa bikineissä leopardin selässä ratsastamassa. Toki tällöin niitä ei voi pitää uima-asuina, mutta tämä osoittaa, että kaksiosainen vaatekappale, eli bikinit, on aina ollut sopiva lämpimällä säällä.
Rooman valtakunnan tuhouduttua uima-asujen tarvekin katosi, sillä puritaaninen Länsi-Eurooppa keskittyi noitavainoihin, ja uiminen tai ulkona kylpeminen oli käytännössä mahdotonta. Vasta 19. vuosisadalla havaittiin, että kansalaisen tulisi ehkä joskus kastautua veteen, joten uima-asuille tuli tarvetta. Aluksi tätä termiä tulkittiin melko kirjaimellisesti, niin että kangasta kului runsaasti eikä bikineistä ollut puhettakaan. Alla oleva illustraatio näyttää selvästi, mitä tuolloin ajateltiin uima-asuilla.
Kunnollisen naisen uimapuku
Vuonna 1907 asiat muuttuivat mielenkiintoisemmiksi, kun Anette Kellermann pidätettiin Bostonin rannalla käytettyään yksiosaisia tiukkoja uimapukuja, joita tuolloin pidettiin sopimattoman paljastavina. Siveellisyyttä arvostavien kansalaisten mielestä tällaisen uimapuvun kanssa rannalle ilmestyminen oli yhtä kuin olisi ollut alasti.
Anette Kellerman
Kaksiosainen bikinimäinen uimapuku ilmestyi julkisuuteen ensimmäistä kertaa vuoden 1912 olympialaisissa, ja siitä eteenpäin kehon peittävä kangas on jäänyt yhä pienemmäksi ja paljasta ihoa on nähty yhä enemmän. Vuoden 1934 elokuvassa "1934 Fashion" nähtiin jo nykyaikaisille bikineille samankaltaisia uima-asuja.
Vuonna 1945 markkinoille tuli uimapuku nimeltä "Moonlight Buoy", joka teki ainutlaatuiseksi korkovyön, joka mahdollisti näiden kellumisen vedenpinnalla ja itse alasti uimisen.
Auringonvalon paremman pääsyn iholle myötä uimapuvut pienenivät edelleen, kunnes vuonna 1946 markkinoille tuli samankaltaisia vaatekappaleita kaksi valmistajaa - Jacques Heim toi markkinoille kaksiosaisen uimapuvun, joka juuri ja juuri peitti kantajan navan, nimeten tuotteensa "Atomeksi" - atomiksi. Samana vuonna hänet kuitenkin päihitti Louis Réard ensimmäisillä narubikineillään, jotka tulivat markkinoille 5. heinäkuuta 1946 - vain muutama päivä Bikiinin atollilla tapahtuneen ydinkokeen jälkeen. Siitä Louis sai inspiraation ja antoi uudelle vaatekappaleelle nimen: bikinit. Nykyään bikinit ovat suosituimmat uimapuvut. Samat ensimmäiset bikinit ovat alla olevassa kuvassa.
Ensimmäiset bikinit. Mallin kädessä on laatikko, jossa ne myytiin.
Seuraavalla kerralla kerromme, mitä variaatioita uimapuvut ovat nykyään saaneet ja miten ne näyttäytyvät läpiruskettavien vaatteiden valossa.